Kulttuuripääkaupunkihanketta on valmisteltu pitkään. Mielestäni kenttää, kulttuurin parissa käytännössä uurastavia, on pyritty kuuntelemaan matkan aikana useaan otteeseen ja eri tavoin. Olen ollut hankkeen suhteen välillä optimistisen toiveikas, mutta välillä myös hyvin skeptinen. Itselleni (ja ehkä monelle muullekin?) pahin pelko kaiketi on se, että kenttää on kuunneltu ja kentän ajatukset on jalostettu hienoksi hakupaperiksi ja kulttuuripääkaupunkimanuaaliksi, mutta kun itse tekemisen aika koittaa, tuki keskitetään isoille, näyttäville hankkeille ja ruohonjuuritaso unohdetaan. Toinen pelko koskee sitä, että vuoden 2011 jälkeen mikään Turussa ei ole muuttunut. Että kulttuuripääkaupunkivuosi on kuin isot bileet, josta seuraa vain paha krapula.
Oma visioni Turusta Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2011 sisältää toiveen ja uskomuksen siitä, että edellä mainitsemani ei toteudu. Visioni kulttuuripääkaupungista on, että siinä limittyvät ja konkretisoituvat kulttuurikentän eri osa-alueet, toimintatasot ja toimijat. Vuoteen mahtuu sekä suurproduktioita että tasaisena virtana pienempiä, kohdennettuja, tapahtumia. Osa tapahtumista toteutuu ehkä vain vuonna 2011, osa taas on luomassa uusia, pysyviä kulttuurisia rakenteita ja käytäntöjä. Myös kulttuurialan työpaikkoja. Voisiko Varsinais-Suomesta ja eritoten Turusta kehkeytyä luovan osaamisen keskus? Alue, joka oikeasti hyödyntäisi omaa kulttuurialan osaamisen potentiaaliaan ja uskoisi, että kulttuuri voi olla henkisen voimavaran lisäksi myös taloudellisen menestyksen kulmakivi? Millä tavoin olisi mahdollista ajatella toisin? Voisiko Turkuun nousta esimerkiksi elokuva-alan osaamisen keskus vastapainoksi pääkaupunkikeskeiselle elokuvakulttuurille? Entä mitä uudenlaisia luovan osaamisen alueita voitaisiin ottaa käyttöön tai entisestään vahvistaa?
Minun kulttuuripääkaupunkini pyrkii moninaisuuteen, kestävään kehitykseen ja tasa-arvoisuuteen. Jos halutaan, että kulttuuri ja kulttuuripääkaupunki on tarkoitettu kaikille, tulee kulttuuritarjonnassa ottaa huomioon ihmisten väliset erot. Tarjontaa pitää olla eri-ikäisille, perheellisille ja perheettömille. Myös sosiaalinen tausta, etniset ja kulttuurilliset, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät erot sekä mahdolliset rajoitteet (kuten liikuntarajoitteet) on otettava huomioon. Kulttuuri ei merkitse kaikille samaa: eri ihmiset kokevat eri asiat itselleen mielekkääksi ja tärkeäksi, mutta jokaisen kokemus on tärkeä. Erojen huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita mielestäni eriyttämistä: sitä että vanhuksille tehdään omat tapahtumansa ja maahanmuuttajille omansa. Erilaisuus voi tarjota mahdollisuuden kokea uusia asioita ja kenties nähdä uudella tavalla. Tämän moniarvoisuuden voi sitten laajentaa koskemaan myös muuta elämää. Minun kulttuuripääkaupunkini onkin kuin värikäs räsymatto: monta erilaista, eripituista ja eriväristä säiettä kulkee läpi maton. Osa niistä kulkee vierekkäin, osa kietoutuneina toisiinsa. Ne muodostavat kokonaisuuden, josta yhtä yksittäistä säiettä on lähes mahdotonta erottaa. Toivon vuodelta 2011 ja sen tekijöiltä rohkeutta tehdä, kokea ja nähdä asioita toisin ja ammentaa niistä erityisalueista ja osaamisesta jota juuri Turun alueella on.
Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011:
- on tarkoitettu kaikille, ihan kaikille
- on moniarvoinen ja pyrkii tasa-arvoisuuteen
- uskaltaa olla erilainen ja rajoja kokeileva: innovatiivinen!
- tulee ihmisten luo ja vie ihmisiä uusiin paikkoihin
- luo käytänteitä ja rakenteita, jotka pysyvät osana kaupunkia 2011-vuoden jälkeenkin
- koostuu pienestä ja suuresta
- rohkaisee ihmisiä ottamaan kulttuurin osaksi elämäänsä
- ei ole pömpöösi
- ottaa huomioon ympäristön ja ajattelee pitkälle tulevaisuuteen
- tekee Varsinais-Suomesta ja Turusta luovan osaamisen keskuksen Suomessa
Sari M.
